Etanapannu

Etana tuo mauttomista alkuruoista maistuvin!
Sain pari etanapannua joululahjaksi, jonka jälkeen ne ovat lähinnä maanneet kaapin perällä unohduksissa. Nyt kuitenkin innostuin niitä valmistamaan kun tuli ystäviä syöpöttelemään. Etanathan ovat mukavan ruokainen alkuruoka varsinkin silloin jos pöydän ympäriltä ei löydy mitään ituja mussuttavia terveysintoilijoita. Vaikka sinänsä etanat eivät mitään epäterveellistä varmaan olekkaan(maistuu lähinnä jauhetulta purkalta) niin valkosipuli-homejuusto maustevoi dipattuna leivän palaan sen sijaan on se mikä tekee annoksesta herkullisen.

Eli annokseen tarvitset seuraavaa...
Etanapannu(yksi kuusireikäinen per syöjä. Maksaa ehkä kympin tsippe eli jätä se sikspäkki hyllyyn ja osta ihmeessä pannu=)
Purkki etanoita

Maustevoihin...
Kunnon nokare voita
Muutama kynsi valkosipulia
Persiljaa
Ruohosipulia
Aurajuustoa
Sulaa
Pippuria

Eli homma etenee seuraavasti...
Uuni kuumenemaan 250c. Etanat koloihin. Sekoita hieman pehmenneeseen voihin muutama murskattu valkosipulin kynsi, tuppo persiljaa ja ruohosipulia sekä lopuksi aurajuustoa oman maun mukaan. Voit myös lisätä juuston viimeisenä pannun ja etanoiden päälle. Lopuksi setti uuniin kymmeneksi minuutiksi tai kunnes pinta näyttää hyvältä.

Hyvä leipä on oleellinen osa tätä ateriaa. Oma suosikki on vaalea maalaisleipä.
Sitten vaan etanaa leivän päälle ja nauttimaan!

Amerikkalainen Chilikastike

 

Olen tykästynyt jimiltä tulevaan kuuluisat kuppilat ohjelmasarjaan(ties mones uusintakierros menossa). Siinä juontaja Adam Richman kiertää amerikkaa testaillen paikkakuntin kuuluisimpia ruoka-annoksia. Monessa jaksossa on testattavaan ruokaan liittynyt jollain tavalla tälläinen tulinen chilikastike jota milloin laitetaan hodarin väliin ja milloin sämpylän päälle. Pidän itse tulisemmasta ruoasta ja ajattelinkin, että olisi mukava koittaa itse valmistaa tällaista liquid lava tyylistä tulista ja tasaisen pehmeää pitkään muhinutta jauhelihakastiketta.

Itse ajattelin, että jos soosista saisi tarpeeksi tasaista niin sitä voisi käyttää lämpimille nachoille yhtenä dippivaihtoehtona. Ja koska tuota kastiketta tuli täysi padallinen joutuu sitä varmaan vetämään myös pottujen ja pastan kanssa tässä tulevalla viikolla=) Toimii siis ihan perinteisenä (hieman tulisempana) jauhelihakastikkeena.

Soosi syntyi seuraavasti.

Pistetään sipulit paloiksi ja pataan/kattilaan ruskistumaan. Perään jauhelihat, valkosipulit ja paprikat kuutioina.

Kun lihat on ruskistettu heitin tomaattimurskat ja pyreet sekaan. Tämän jälkeen meni huuhdellut pavut ja hienoksi pilkotut chilit. Lopuksi jäljelle jääneet mausteet. Sitten vain pienellä lämmöllä pörisemään kannen alle. Silloin tällöin kävin sekoittelemassa ja tarkistamassa nesteen määrää ja maistelemassa tulisuutta. Tavoitteenahan on saada soosista mahdollisemman tasainen ja melko tiivis. Eli nestettä saa haihtua melko paljon pois alkuperäisessä. Annoin sopan muhia reilut pari tuntia jonka jälkeen vetäisin vielä sauvasekoittimella jotta sain kaikki isommat palaset tasoittumaan.

Setistä tuli omaan makuuni juuri sopivan tulinen. Tulisuus tulee hieman takapotkuna niin että nokka alkaa vähän vuotamaan ja vatsassa tuntuu lmpimältä mutta maut ovat edelleen selkeästi maistettavissa.

Tulisuuttahan voi jokainen säätää oman maun mukaiseksi chilin määrää muuttamalla ja lajikkeita vaihtamalla. Itse meinasin aluksi heittää vielä sekaan habaneroa mutta sitten olisi voinut tulla turhan tiukka satsi. Kannattaa lisätä chili pikkuhiljaa ja antaa aina hetken hautua ja sitten maistaa tulisuus.

400 g jauheliha

2 sipulia

6 valkosipulin kynttä

2 tölkkiä tomaattimurskaa

1 tuubi tomaattipyrettä

2 paprikaa

1 tölkki kidneypapuja

muutama punanen rawit chili

muutama vihreä rawit chili

pari keltaista thai chiliä

kuminaa

chilijauhetta

savustettua paprikajauhetta

suolaa

pippuria

Mousakka

Ajatus musakan valmistamisesta on kytenyt minulla jo aika pitkään. Söin sitä viime syksynä lomamatkalla Kreikassa ja siitä lähtien olen miettinyt että saisiko kotona tehtyä yhtä hyvää. Olen vain aina huijannut itseni ajattelemaan että se on jotenkin hankala ja vaivalloinen valmistaa. Nyt kun se on tehty niin voin sanoa että niinhän se onkin! Siis jos vertaa vaikka maksalaatikon lämmittämiseen mikrossa. Eli onhan se niin että kun jaksaa tämänkin kanssa nähdä vähän vaivaa lopputulos on todella sen arvoinen.   Monelle ehkä ajatus munakoisolta ja kanelilta maistuvasta lampaanjauhelihasta on vieras, mutta nämä maut kyllä todella sopivat yhteen. Keittiö ja koko kämppä tuoksui meillä ainakin ihan Kreikalta tämän session jälkeen. Itse tein ruoan valmiiksi tuollaisiin pienempiin annosvuokiin jotka löysin anttilasta. Toki tämä toimii yhtä hyvin ihan tavallisestakin uunivuoasta.  Lihana voi toki käyttää naudankin jauhelihaa mutta nykyään kun lähes jokaisesta kaupasta saa karitsan lihaa (ja jos ei muka saa niin kysykää, kyllä kauppias teitä varten sitä  tilaa) niin kannattaa sitä mielestäni ehdottomasti käyttää. Tämän aterian yhteydessä meillä tarjottiin alkuun kunnon kreikkalaista salaattia sekä tsatzikia ja viimesen päälle olevaa maalaisleipää. Jälkkäriä ei jaksettu tehdä, mutta ei sitä olisi kukaan varmaan jaksanut syödäkkään. Mietin kutenkin, että baklava ja jäätelö tai kreikkalainen jugurtti pähkinöillä ja hunajalla olisi sopinut hyvin teemaan=)  Aloitus Leikkaa munakoisot pitkittäin viipaleiksi. Asettele pellille ja nakkaa vähän suolaa pintaan ja anna niiden itkeä ainakin puolisen tuntia.(tee sillä välin sooseja) Kun viipaleet ovat itkeneet kuivaa ne paperilla ja pistä uuniin paahtumaan 175c n.varttitunniksi. Voit myös paistaa pannulla.  Jauhelihakastike Silppua sipulit ja valkosipulit. Ruskista ne ensin kattilassa oliiviöljyn kera. Kun sipulit ovat saaneet väriä kippaa sekaan jauheliha ja jatka ruskistamista. Kun liha alkaa olla ruskistunut heitetään sekaan valkkari, sitruunan mehu, tomaattimurskat, kanelitangot, laakerinlehdet ja muut mausteet. Testaile makuja keittelyn yhteydessä sillä kastike saa porista liedellä vajaan tunnin niin kerkeät vielä reagoida jos jotain uupuu keitoksestasi. Bechamel kastike Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Ruskista seosta kiivaasti sekoittaen(ettei kärtsää). Kaada sekaan lämmin maito.(lämmitä vaikka mikrossa) Sitten suolaa,pippuria ja reilusti juustoa. Keitä kastiketta kokoon ja anna sen paksuuntua. Kun se alkaa näyttää sopivan jähmeältä niin ota pois liedeltä ja heitä sekaan se hieman vatkattu kananmuna. Loput Poista jauhelihakastikkeesta kanelitangot ja laakerinlehdet ja rupea kokoamaan annosta uunivuoalle. Pohjalle ohut kerros koppujauhoja. Sen jälkeen lado munakoison viipaleet pohjalle. Munakoisojen päälle ensin jauhelihakastike ja viimeiseksi Bechamel kastike. Pinnalle voi vielä raastaa hieman juustoa jos haluaa. Paista uunissa 180c n.45min. Tarkkaile lopussa paistoksen pintaa ettei kärähdä liikaa. 2 kpl Munakoisoa korppujauhoja   Jauhelihakastike: 400-500g karitsan jauhelihaa 2 kpl sipulia 3-5 kpl valkosipullin kynsiä 1 prk (a 400g) tomaattimurskaa 2 prk (a70g) tomaattipyrettä 1 kpl sitruuna 1,5 dl kuivaa sherryä tai valkoviiniä 2 kpl laakerinlehteä 2-3kpl kaniletankoa Oreganoa timjamia  ruokosokeria Chilijauhetta suolaa, pippuria   bechamel kastike: 3rkl voita 3rkl vehnäjauhoja 1/2 l täysmaitoa 2 dl parmesan raastetta (voi käyttää myös vaikka emmentalia) 1 kpl kananmuna (rakenne rikottuna) ripaus muskottipähkinää suolaa, pippuria

AnanasVene

 

Näin kevään pilkistämisen kunniaksi oli pakko jo tehdä jotain raikasta ja kesäistä.

Pakko oli vähän päästä kikkailemaan=) Ananasveneeni on siis koverrettu ananas joka on täytetty herkullisella hedelmäsalaatilla. Idean tähän sain töissä mennä viikolla kun kauppias puhui omasta ananasvene jälkiruoastaan. Onhan tässä vähän kikkailun makua näin arkena, mutta vieraille tai juhlahetkenä tarjoiltuna tämä annos ja esillepano pääsee oikeuksiinsa.

Rupesin tässä junassa istuessani miettimään että voisi olla kiva tarjota annos myös vaikka hunaja tai cantalope melonin puolikkaasta siten että siinä olisi vielä reilusti hedelmälihaa reunoilla jota syöjä voisi syödessään kaapia salaatin mukaan.

Eli siis

Ananasvene

-ananas (kypsä kokonainen)

-melonit (hunaja ja cantalope)

-omenaa

-banaania

-viinirypäleitä

-kiivihedelmää

-päärynää

Hommahan tosiaan meni niin, että halkaisin ja koversin ananaksen. Käytin koverretut hedelmälihat salaattin. Tavallisella terävällä veitsellä selvisi hyvin.

Sen jälkeen helmäsalaatti valmiiksi ja koverrettuun ananakseen esille. Jokainen tekee sellaisen salaatin mistä tykkää. Yllä oma versioni.

Alkupalaksi Tomaattia-Basilikaa-Mozzarellaa

Yksinkertainen on kaunista. Ja hyvää!

Tässä annos jota olen tehnyt ja josta olen tykännyt suunnattomasti jo kauan.Tämä varmaankin siksi että se on niin törkeän helppo tehdä ja lopputulos on aina yhtä herkullinen. Itse syön tätä pelkästään tai tarjoan alkuruokana. Toimii varsinkin välimerellisten tai italialaisten kokonaisuuksien kanssa tai vaikka osana tapas tai meze ateriaa.

Tämä on pomminvarma alkupala, ellei syöjä ole allerginen tomaatille, mozzarellalle ta basilikalle=)

Tästä pitävät yleensä myös ne jotka eivät muuten pidä salaateista tai vihanneksista. Hienolla esillepanolla (^ylläoleva ei ole=) saat myös kanssaruokailijat pitämään itseäsi piirun verran taitavampana kokkina kuin ehkä olet(toiminut ainakin mulla), vaikkakin annos on ehkä maailmaan yksinkertaisin.

Hyvät raaka-aineet vaikuttavat tämän annoksen makuun paljon. Muista valita siis kypsiä kunnollisia (kotimaisia) tomaatteja, hyvää mozzarellaa (esim. mozzarella di bufala campana), tuoretta kotimaista basilikaa sekä hyvää balsamicoa.

Valmistus on niin helppoa että ihan hävettää kertoa. Tavarat vain viipaleiksi jonka jälkeen latoo ne tarjoiluastialle seuraavaa kaavaa käyttäen. Tomaattia-Basilikaa-Mozzarellaa ja uudestaan alusta...... kunnes raaka-aineet loppuu tai annos on mielestäsi valmis. Tämän jälkeen päälle paksua balsamico glaze kastiketta oman maun mukaan.

Hyvän Guacamolen puolesta!

En ole nuorempana ollut mikään suuri guacamolen ystävä. Näin "vanhemmiten" olen ymmärtänyt syyn tähän. Ne kaupassa myytävät hikiset guacamolejäljitelmät purkissa ovat jotain niin vastenmielistä kuin voi vain olla. Pistää vain ajattelemaan kuinka paljon suomessakin asuu porukkaa joka luulee guacamolen maistuvan oikeasti siltä purkkiskeidalta. Näin kaupassa työskentelevänä tekee aina pahaa kun näkee ihmisten ottavan näitä lisäainemössöjä sekä ehkä pari prosenttia avokadoa sisältäviä purkkeja ostoskoreihinsa. Nykyään menen kyllä lähes aina suosittelemaan asiakkaalle oman guacamolen valmistamista. Onhan se törkeän helppoa ja nopeaa ja sitä on täydellisen ripuliranteenkaan todella vaikea ryssiä. Plus saahan tässä kauppakin lisämyyntiä=) Nykyään olen vielä testannut reseptien esillelaittoa avokadohyllyn eteen, ja hyvin tuntuu toimivan=) Ehkä vielä joskus suomessakin aletaan ymmärtämään hyvän päälle.

 Hyviä guacamolereseptejä on vaikka huru mykke, mutta tässä ainakin yksi toimivaksi havaittu.

Ainekset:

-3-4  avokadoa (KYPSIÄ!!!)
-1 limetin mehu
-1 pieni sipuli
-0.5 punaista paprikaa
-1-2 valkosipulinkynsi
-2rkl crème fraichea
-(muutama tippa  tabascoa)
-(ripaus  suolaa)

-(korianteri)

Valmistus:
Halkaise avokadot, poista kivet ja kaavi lusikalla hedelmäliha kulhoon. Soseuta hedelmäliha haarukalla tai sauvasekoittimella. Purista joukkoon limettimehu, joka estää hedelmälihan tummumista ja antaa makua. Hienonna sipuli sekä leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi ja lisää ne kulhoon. Murskaa valkosipulinkynsi veitsen lappeella, hienonna ja lisää muiden ainesten joukkoon. Mikäli haluat seoksesta kuohkeamman voit sekoittaa joukkoon myös crème fraichea. Oman maun mukaan voit maustaa seosta myös korianterilla, tabaskolla sekä suolalla.

Käyttövinkki:
Loistavaa tortillojen tai quesadillojen lisukkeena tai dippinä nachoille. Jos haluat guacamolesta pureskeltavampaa, voit paloitella osan avokadosta ja sekoittaa sen mukaan vasta lopussa.

Mac The Knife

Mac The Knife

Olin pitkään ollut sitä mieltä, että kokkaus ei ole mitään välineurheilua. Taitava kokki loihtii mestariteokset vaikka kädet poikki ja tylsillä veitsillä. Olen itse ehkä tälläinen pullamössöaikakauden kasvatti joka ei ole saanut veitsillä siivutettua kuin korkeintaan sormenpäitä ja näin ollen olenkin nihkuuttanut aina menemään iän ikuisten tylsillä fiskarsseilla ym. kökköveitsillä. Nyt silmäni ovat kuitenkin avautuneet kun sain viime jouluna lahjaksi macin veitsen. Nyt siis luulen olevani joku kovakin veitsiexpertti kun on veitset ja keraamiset teroituspuikot=). Voisin jopa kuvitella sanovani "once you go mac, you never go back". Vitsi vitsinä ja pojat on poikia. Mutta totuuden nimissä on sanottava että kyllä on ruoanlaitto muuttunut huikkasen paljon mukavammaksi kun ei tarvi nyhtää jokaista tomaatti yms. siivua tylsällä veitsellä joka tekee tomaatista ennemmin murskaa kuin sitä mitä piti. Siitä että onko mac oikeasti paras tai edes lähellekkään hyvä veitsi on varmasti monta mielipidettä. Kai se riippuu keneltä kysytään, mutta itse en vielä tiedä paremmasta joten olenkin ollut erittäin tyytyväinen. Nyt pitäisi varmaan alkaa laajentaa veitsi valikoimaa kun on tämä kokkailukärpänen todella purrut. Ja ehdottomasti on saatava sellainen hieno veitsikantokassi missä kaikki huippukokit kuskaa niiden puukkoja. En kyllä vaan tiedä mihin oikein tarvitsee tuota yhtä veistä kanniskella=).

Lopuksi tässä vielä linkki maahantuojan sivulle jos joku kaipaa oikeasti asiallisempaa ja asiantuntevampaa lisätietoa mac-veitsistä.

Lämmin sienisalaatti(kanttarelli)

Lämpimät salaatit ovat maistuneet viimeaikoina. Varinkin lukaistuani puolikiloa voita reseptin lämpimästä vuohenjuustosalaatista. Vuohenjuuston kanssa sopii yhteen muuten erinomaisesti kunnon vehnäolut. Olut onkin hyvä tekosyy tehdä tätä salaattia eikä olo ole enään yhtään niin neitimäinen.

Olut ja ruoka yhdistelmät ovatkin alkaneet kiinnostaa minua yhä enemmän käytyäni töiden puolesta sinebrychoffilla olut ja ruokakurssilla. Ajattelinkin että tulen varmasti käsittelemään aihetta myöhemmin. En sanoisi että olen enemmän olut kuin viinimiehiä, mutta mielestäni oluen sopivuutta hienoiksikin ruokajuomiksi ei ole tarpeeksi nostettu pöydälle. Jos jollekin tulee mieleen jotain hyviä ideoita niin heitelkää ilmaan.

Mutta nyt itse asiaan. Toinen Chez Jounin reseptiä mukaileva ruoka on tämä alla oleva lämmin kanttarellisalaatti joka on mukavan ruokaisa ja rapea.

1 l kantarelleja
3 ruukkua romainesalaattia
auringonkukkaöljyä
suolaa
voita
valkosipulinkynsi halkaistuna
1 rkl persiljaa silputtuna

kastike:

1 tl dijoninsinappia
2 rkl punaviinitetikkaa
2 reilua ruokalusikallista ranskankermaa
suolaa
mustapippuria

lisäksi:

krutonkeja
(savupekonia)

Huuhtele sienet ja salaatti. Kasaa salaatti tarjoiluastiaan tai lautasille pohjaksi.

Paistele sieniä hetki auringonkukkaöljyssä. Lisää pannulle suolaa auttamaan sienten nesteen irtoamista. Laita kansi päälle hetkeksi, nosta se pois ja haihduta kaikki vesi pois.

Tee kastike. Sekoita vatkaimella sinappi, punaviinietikka ja ranskankerma. Lisää suolaa ja mustapippuria.

Kun kaikki vedet ovat haihtuneet sienistä, lisää pannulle nokare voita ja paista sienet siinä rapeiksi.

Lisää lopuksi sienten sekaan valkosipulin kynnen puolikaat ja persiljasilppu. Halutessasi voit silputa pannulle mukaan savupekonia. Sekoita hyvin ja ota pannu pois liedeltä. Ota valkosipulit pois seoksesta.

Kaada osa kastikkeesta salaatin päälle. Asettele krutongit ja paistetut sienet salaatin päälle. Koristele yrteillä ja krutongeilla ja lisää loppu kastike.